Olen taitava kirjoittaja. Pitäisikö
minun olla taidostani ylpeä? Ei. Minun on oltava taidostani
kiitollinen. Minun on oltava kiitollinen siitä, että olen
Luojaltani saanut tällaisen taidon.
Kirjoittaminen antaa elämälleni
paljon arvokasta sisältöä. Se on intohimoinen, mielekäs
harrastukseni. Ei minun silti kirjoitustaidostani kannata ylpeä olla
vaan kiitollinen. Minun on arvostettava jokaista niitä hetkeä kun
saan kirjoittaa.
Ja miksi ylpeillä ihmisille
taidollani? Mielummin toivon, että moni muu ihminen löytää
elämäänsä samanlaisen intohimoisen harrastuksen. Se tuo
onnellisuutta.
Ei harrastuksen tarvitse kirjoittaminen
olla, se voi olla kokkaaminen, kitaran soittaminen, laulaminen,
luonto tai urheileminen. Tärkeintä on, että sellainen mielekäs
harrastus olisi monella ihmisellä. Se on onni ja autuus.
Kirjoittaminen on vain siitä hyvä
harrastus myös, että intohimon lisäksi kirjoittamisen avulla voi
purkaa mieltään. Kirjoittaminen on kuin terapiaa.
Kirjoittamalla voi käydä läpi
huoliaan, murheitaan ja helpottaa mieltään. Ja senkin vuoksi
kirjoittamalla voi mielensä saada onnellisemmaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti